Sima - kuolemattomuuden nektari
Etelä-Karjalan Rautjärvellä syvässä metsässä olevassa Pirunkirkoksi nimetyssä luolassa, tietäjän nimeltä Pohu-Matti Hinkkanen kerrotaan käyttäneen kasveista ja sienistä keitettyjä juomia tai pulvereita, joiden avulla hän on tarinan mukaan siirtynyt toiselle tietoisuuden tasolle. Näin hänen on kerrottu hakeneen neuvoa ja opastusta hengiltä ja vainajilta. (Yle) Kärpässienikultti on ollut laajalle levinnyttä koko Siperian alueella, myös kaikkien suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa. Suomessakin on toki tunnettu muitakin enteogeenejä jopa kivikaudelta saakka.
enteogeeni = uskonnollisessa, shamanistisessa tai hengellisessä konteksissa käytetty psykoaktiivinen aine
psykedeeli = psykoaktiivinen ja transsin aiheuttava aine
Farmakognosia
Tässä artikkelissa tarkastelen farmakognosiaa etnologisesta ja etnolääketieteellisestä näkökulmasta käsin. Tarkastelen uskontojen mystistä ydintä, sekä shamanismin, joogan ja varhaisen kristinuskon historiaa tästä näkökulmasta.
Farmakognosia on tieteenala, joka on kehittynyt tuhansien vuosien aikana eri kulttuurien parissa. Käsitteen "farmakognosia" alkuperää voidaan kuitenkin jäljittää lähinnä 1800-luvulle. Tämä sana muodostuu kahdesta kreikan sanasta: "pharmakon" tarkoittaen lääkettä ja "gnosis" tarkoittaen tietoa. On mainittu, että saksalainen kemisti Friedrich Flückiger (1828–1894) ja itävaltalainen farmaseutti ja kasvitieteilijä Joseph von Hanbury (1816–1907) ovat edistäneet farmakognosian kehittymistä ja käytön leviämistä Euroopassa 1800-luvulla. He tekivät merkittäviä tutkimuksia lääkekasveista ja niiden käytöstä lääketieteessä.
Farmakognosiassa voidaan etnofarmakologian tavoin tutkia ihmisten ja kasvien, lääkekasvien ja pyhien kasvien suhdetta. Mielestäni farmakognosia on oiva katsantokulma luonnonuskontojen-, kuten varhaisen kristillisen mystiikan eli gnostilaisuuden, sekä antiikin mysteerien-, ja näissä perinteissä tunnettujen sakramenttien tarkastelemiseen. Monille perinteille tunnusomaista on jonkinlainen ’sima’ - pyhä lääkekasveista valmistettu tuote, jota käytetään uskonnollisena sakramenttina. Tällaisissa perinteissä luonto nähdään usein jumalan feminiinisenä ilmentymänä, jonka tuottama nektariini tai eliksiiri voi auttaa ihmistä kokemaan uskonnollisia kokemuksia, pääsemään käsiksi itsensä luonnon salaamaan tietoon, tai löytämään oma kuolematon sielunsa. Esimerkiksi Suomessa monia tuhansia vuosia sitten tehtyjen kalliomaalausten on päätelty liittyvän shamanistisiin transsitiloihin, joihin mahdollisesti päästiin enteogeenisten luonnontuotteiden avulla.
Viimeisten vuosikymmenten aikana enteogeenisiä luonnonyhdisteitä on tutkittu myöskin tieteellisesti monien erilaisten mielenterveysongelmien hoidossa. Tulosten on arveltu ennakoivat jopa tulevaa vallankumousta kyseisellä alalla.
Aikojen saatossa terapeuttisia yhdisteitä tuottavia kasveja ja sieniä on palvottu, pelätty, vainottu ja ihailtu, pyhän feminiinin ilmentyminä. Nämä kasvit voivat olla tappavan myrkyllisiä, mutta toisaalta niitä ilmankaan emme ole halunneet elää.
Voisiko enteogeenisten lääkekasvien aiheuttama tietoisuuden laajentuminen saada aikaiseksi epigeneettisiä DNA mutaatioita? Voisiko ihmisten ja lääkekasvien suhde olla jopa puuttuva lenkki evoluutiossa? Onko enteogeenit myöhemmin demonisoitu tarkoituksellisesti vallankäytön ja imperialismin takia?
Etnofarmakologian ja farmakognosian tutkimusalojen mukaan lääkekasveja on käytetty lähes kaikissa tunnetuissa esikristillisissä kulttuureissa parantumisen, puhdistumisen, voimaantumisen, rohkeuden, hedelmällisyyden, pitkäikäisyyden ja nautinnon saavuttamisen välineinä. Kasveja ja sieniä on käytetty myöskin sakramentteina, rituaaliuhreina, sekä välittäjinä arkitodellisuuden ja mielen rajojen ylittämiseksi, kurottautuessa kohti pyhää.
‘Farmakognosia’ sanan etymologia pharmakon ja gnosis johdattelevat aiheen ytimeen:
pharmakon tarkoittaa lääkkeen ja myrkyn ohella myös rituaaliuhria, sakramenttia ja toisaalta mitä tahansa tietoisuuden tilaa muuttavaa asiaa.
gnosis tunnetaan parhaiten gnostilaisuudesta, mikä merkitsee tavanomaisen tiedon ja tietoisuuden ohella esoteerista, sakraalia ja henkistä tietoisuutta, sekä valaistumista.
Esoteria - gnosis termin määrittäjä merkitsee ’sisäistä’, ’salattua’ ja sielun pelastukseen liittyvää tietoa, joka ei ole jokaisen saatavilla ja jonka hankkiminen edellyttää aivan erityisiä työskentelytapoja. Intian perinteessä yksi tällaista tietoa merkitsevä sana on Vidya ja Tiibetissä Rigpa. Suomessa lähin vastine on ehkä ollut Synty.
Monet tutkijat ovat tutkineet pyhien kasvien merkitystä varhaisessa kristinuskossa, antiikin kreikan mysteereissä, Siperian alueen šamanismissa, Veda kulttuurissa, sekä muissa luonnonuskonnoissa aina kivikaudelle saakka. Sellaiset teoriat, kuten pagan continuity theory, witch cult theory ja stoned ape theory ovat vaikuttaneet omaan maailmankuvaani, vaikkakaan en niitä täysin allekirjoita.
Esimerkiksi pagan continuity theory tarkoittaa sitä, että kristinusko ei syntynyt tyhjästä, vaan levittäytyi omaksumalla itseensä pakanallisia elementtejä. Näin ollen monissa kristillisissä symboleissa on nähtävissä pakanallinen jatkumo, kuten itsessään ristissä - joka merkitsee aurinkoristiä; Jeesuksessa - joka merkitsee sekä aurinkoa että taivaasta maahan laskettua ja ylösnousemusta odottavaa karhua; Neitsyt Maaria Emosessa - joka korvasi Maan Emosen ja jumalten äidin Iro Neidon; Pyhässä Birgitassa - joka korvasi Hongottaren; luonnonhaltiattaret - jotka korvattiin kaikki kristillisillä pyhimyksillä; 12 opetuslapsessa - jotka korvasivat 12 eläinradan merkkiä; kirkkojen sijainneissa - jotka perustuvat vanhoihin pyhiin paikkoihin; rukouksissa - jotka korvasivat loitsut; enkeleissä - jotka korvasivat syntyset ja haltiat; ehtoollisviinissä - joka korvasi psykedeelisen siman; ja niin edelleen.
Lääkekasvien käyttö on vanhempaa kuin ihmiskunta
Eläimet haarautuivat sienistä 650 miljoonaa vuotta sitten. Geneettisesti ja aineenvaihdunnaltamme olemme lähempänä sieniä kuin kasveja. Jaamme suuren määrän perustavanlaatuista ja yhteistä tai yhteensopivaa biokemiaa, kuten geenejä, mikrobeja, välittäjäaineita, ravintoaineita ja respetoreja sekä eläinten, sienten että kasvien kanssa. Olemme suoliston seinämistä aina keskushermostoon saakka täysin viritettyjä kytkeytymään biokemiallisesti muiden eliöiden, kuten lääkekasvien ja terapeuttisten sienten tietoisuuteen. Onko tämä pelkkää sattumaa?
Lääkekasvien käytön historia ulottuu kauas aina tuntemattomaan muinaisuuteen saakka. Jo eläinten tiedetään käyttävän tietoisuutta muuttavia lääkekasveja. Akateemisessa farmakognosiassa ihmisten lääkekasvien käytön historiaa kuvataan niin, että primitiiviset poppamiehet oppivat lääkekasvien käytön yrityserehdysten avulla, sekä eläimiä jäljittelemällä. Tässä on ehkä jonkinlainen osatotuus. Argumenttina se ehkä kuitenkin kuvastaa enemmänkin akateemista kulttuurillista paremmuudentunnetta kuin niitä kulttuureja joita se pyrkii kommentoimaan.
Shamanismi ja voimakasvit
Terence mcKennan esittämän stoned ape theoryn mukaan apinoiden reviirien laajentuessa viidakoista savanneille, niiden saataville tulivat laiduntavien eläinten jätöksissä kasvavat tajuntaa laajentavat psilosybiinisienet. McKennan teorian mukaan tämän ruokavaliomuutoksen merkitykset aivojen, kielen, sekä kulttuurin, kuten tieteiden ja taiteiden, ja yleisesti ihmisen evoluutioon on aliarvioitu. Ehkäpä juuri enteogeenisten sienten sisältämät yhdisteet ja geneettinen informaatio aiheuttivat hormeettisesti ja DNA-transfektion seurauksena kromosomimutaatioita, jotka lopulta erottivat ihmiset apinoista?
Kasvien lääkinnällinen ja seremoniallinen käyttö kehittyivät itsenäisesti eri puolilla maailmaa. Kielen kehittymisen myötä tietoa lääkekasvien käytöstä ja prosessointitavoista siirrettiin opettajalta oppilaalle runonlaulantana ja suullisena perimätietona. Kaikkien kulttuurien kehityksessä esimerkiksi hedelmällisyyttä lisäävillä, usein fermentoiduilla seremoniaruoilla ja juomilla on suuri merkitys.
Suullinen perinne, eläinten matkiminen ja poppamiesten primitiivisinä palvontamenoina käsitetyt menetelmät eivät kuitenkaan anna totuudellista kuvaa pyhien kasvien merkityksestä. Tyypillinen länsimainen rationaalinen mielemme ei helposti pysty suhtautumaan esoterian ilmiöön neutraalisti. Se mikä ihmisten ja pyhien kasvien suhteessa on oleellisinta, on samalla Lännessä melko ylenkatsottua ja halveksittua.
Kaikki muinaiset luonnonviisausperinteet ovat näet kunnioittaneet tietonsa alkuperänä jumalilta ja kasvien hengiltä meditatiivisen kommunikaatioyhteyden välityksellä saamiaan oppeja. Nimenomaa meditatiivinen yhteys kasveihin ja luonnonelementteihin on esimerkiksi Stephen Harrod Buhnerin (Sacred plant medicine, Plant Intelligence) mukaan kaikkien luonnonhenkisten perinteiden yksi keskeisimpiä pääpiirteitä. Näiden ihmisten ja kasvien välisten yhteyksien (jota Intian perinteessä kutsutaan siddheiksi ja samadheiksi) aikaansaamiseksi on tehty monien kuukausien paastoja, aistien ja keskittymisen säätelytekniikoita ja meditaatioharjoituksia. Esimerkiksi Amazonin Shipibo Konibo heimossa tätä puhdistautumisrituaalia kutsutaan dietaksi. Joogisen lääketieteen ayurvedan parissa on tunnettu vastaavat menetelmät, joissa joogi eristäytyy tiukasti sosiaalisesta maailmasta ja ylimääräisistä aistiärsykkeistä, paastoten ja keskittäen kuukausien ajan syventymisensä johinkin tiettyyn kasviin. Skandinaaviset shamaanisoturit Berserekit puolestaan tunnetaan tarinoista, joissa he tekivät itsestään pelottomia ja nostattivat valtavan taistelutahdon psykedeelisten lääkekasvijuomien avulla.
Miten sitten tiedetään suomalaisten suhteesta pyhiin kasveihin, jo mainitun kärpässienen ohella? Karjalan jumalista Ägrästä pidetään muun muassa hampun haltijana ja hamppua viljeltiinkin Suomessa aina kivikaudelta saakka. Joitakin psykedeelisiä kasveja tiedetään käytetyn ainakin noitavainojen aikaan. Erään tietyn yrtin polttaminen sai ilmeisesti aikaan syvän unen ja huumaavan tilan, joka saattoi olla joidenkin Blåkulla-matkojen aiheuttaja. Tiedetään myöskin psykedeelisistä salvoista, jotka vaivuttivat syvään ja tuntikausien mittaiseen psykedeeliseen matkaan. Lääkkeitä myyviä kauppiaita oli 1400-1600 lukujen Ruotsissa niin paljon että heidän toimintaansa pyrittiin rajoittamaan lainsäädännöllä. Psykedeelisten seosten reseptejä on kuitenkin tunnettu myös tavallisen kansan parissa ja siirretty eteenpäin sukujen perimätietona vuosisatojen ajan.
Loveen lankeaminen
Kaikki inspiraatio ei kuitenkaan edellyttänyt huumaavien aineiden käyttöä. Suomessa Elias Lönnrot on nähdäkseni ainoa akateeminen tutkija, joka ymmärsi antaa loveen lankeamiselle, haltioitumiselle ja tiedon yöpuolelle sen arvoisan merkityksen joka niillä oli kansanperinteessä. Lönnrotin tapa käsitellä tietäjien Jumalalta saamaa ”alkuperäistä tietoa”, sekä tiedon kahta - keskenään yhdenvertaista - puolta, osoittaa mielestäni sen, että Lönnrot ymmärsi arvostaa sitä mistä kansa puhui. Tekisipä miltei mieleni veikata, että oppikohan Lönnrot tietämään omakohtaisestikin mitä tietäjät ja runonlaulajat tarkoittivat sanoessaan runojen olevan alkuperältään…
…kanervista katkottuja, tienpuolista temmottuja, risuloista riuhdottuja, oksista otettuja, heinistä hierottuja, ulkoa runoja kuultu, läpi sammalten sanoja, läpi hirtten hiiskutettu…
Suomalaiset runot ja loitsut ovat runonlaulajien omien sanojen mukaan peräisin manalta, tuonelta, tiaiselta, rastaalta, sisiliskolta …
…noita saamia sanoja, virsiä virittämiä, vyöltä Vanhan Väinömöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta, raitiolta ratkomia, paimenessa käydessäni, lasna karjalaitumilla, metsillä mättähillä, kultaisilla kunnahilla… vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja. Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat, linnut liiteli sanoja, puijen latvat lausehia… Ne minä kerälle käärin, sovittelin sommelolle, vein kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi, panin aitan parven päähän, vaskisehen vakkasehen.
- Kalevala
Lönnrot määrittelee kirjoituksissaan varsin yksityiskohtaisesti tiedon yöpuolen merkityksen. Hän listaa siihen kuuluviksi unet, näyt, aavistukset ja ilmestykset, selvittäessään miten kansan tietäjillä on hallussaan alkuperäinen tieto, alkuperäisviisaus, josta syntyi kansanomainen psyykkinen lääketiede.
Kysymykseen ”mistä he ottivat laulunaiheet” tietäjä Martti Humu osuvasti vastaa ”kaikkialta” ja hän jatkaa…
Ei siis ollut vähäisintäkään kohdetta jota he olisivat ylenkatsoneet. Koko luonto oli elävä, elämää täynnä. Ei ollut sitä paikkaa josta ei Jumalan henki löytyisi, ei koko luomakunnassa sielutonta paikkaa; kaikkialla vallitsivat salaiset voimat, henget, kaiken edessä, takana, sisällä, ulkona, ylä ja alapuolella oli Jumala, näkymätön, ikuinen, maailman luoja ja ylläpitäjä. Sen oppii tuntemaan itsensä sisästä, sillä suuri henki on jokaisessa kipinänä.”
Tietysti runoja opittiin myös vanhemmilta, sisarilta, ystäviltä, sukulaisilta ja kuultiin kylillä. Syvimpiä syntyjä pidettiin kuitenkin salassa sukutraditioissa. Mikäli perinteen jatkuminen edellytti tiedon siirtoa suvun ulkopuolelle, ”uusi tulokas oli vihittävä salaisuuteen…” joka Lönnrotin mukaan suoritettiin erilaisten riittien välityksellä.
Kuitenkin tutkijat itsekin ovat todenneet, että muilta oppiminen ei riitä selittämään etevimpien laulajien, kuten vaikkapa Larin Paraskeelta tallennettujen runojen käsittämätöntä määrää.
Lönnrotin, sekä Martti Humun ja monien esoteerikoiden vahvistuksella, vertaileva henkisten perinteiden tutkiminen on osoittanut, että suomalainen tietäjäperinne on luonteeltaan universaalin perinteen itämerensuomalainen ilmentymä. Sen eri versioita löytyy Amazonilta, Pohjois Amerikan natiiveilta, Intiasta, Siperiasta ja kaikista maailman kolkista. Kaikki nämä perinteet ovat ilmoittaneet ammentavansa tietonsa meditaation välityksellä kasveilta ja luonnonhengiltä.
Vain osa näistä traditioista on päätynyt tallentamaan elävän perinteen ja luonnontuntemuksensa kirjoitettuun muotoon. Kuitenkin Kalevalainen luontosuhde on yleisinhimillinen ilmiö, sisäsyntyinen inspiraatio, joka ei voi katketa niin kauan kuin suomalaiset liikkuvat luonnossa. Kyseessä on ilmiö joka voidaan määritellä ja jota voidaan opettaa. Kalevalaisen luontosuhteen on seikkaperäisesti määritellyt myöskin virolainen kirjailija Valdur Mikita kirjassaan Kantarellin kuuntelun taito. Kuitenkin suomalaista perinnettä sanotaan usein harhaanjohtavasti katkenneeksi. Tämä johtuu varmaankin siitä, että akateemiset tutkijat eivät ymmärrä haltioitumisen ja loveen lankeamisen ilmiöitä.
Etnolääketieteellisiä tekstejä eri kulttuureista
Vanhin tunnettu kasvilääketieteellinen järjestelmä on intialainen Ayurveda, jonka juuret ulottuvat todennäköisesti paljon kirjoitettua historiaa kauemmas. ‘Ayurveda’ on mainittu ensimmäisen kerran 5000 eaa. runoillussa Atharva-vedassa, joka myöhemmin kirjoitettiin tekstimuotoon.
Egyptiläisen lääketieteen materia medica nimeltä Papyrus Ebers on vanhin tunnettu kasvilääketieteellinen teos (3500 vuotta sitten).
Babylonian, Assyyrian, Sumerian kulttuurit ovat vanhimpia tunnettuja kulttuureja, myös heidän kivitauluihinsa on kaiverrettu tekstejä lääkekasvien käytöstä noin 3700-vuotta sitten.
Kiinalaisen lääketieteen tärkeimpiä teoksia ovat mm. ’Hung Di Nei Jing’ (2200 - 1900 vuotta sitten), ’Shen Nong Ben Cao Jing’ (1800 - 2000 vuotta sitten).
Kreikkalaiset Hippokrates (460 - 377 eaa.) Discorides (~vuonna 100), ja Galen (~vuonna 130-200) käyttivät omissa teoksissaan apunaan Egyptiläisiä Papyrus Ebers- kirjoituksia. Discoridesin ‘De materia medica’ (50-70 jaa.)
Tutkimusmatka muinaisten ‘pharmakonien’ jäljille
Taito käsitellä lääkekasveja ja tuottaa niistä erilaisia pyhiä eliksiirejä, viinejä ja oluita on ollut monissa kulttuureissa maagiseksi miellettyä toimintaa. Sama maaginen elementti on aina kivikaudelta saakka tunnistettu siinä, miten nämä eliksiirit muokkaavat ihmistä erilaisten tajuntaa laajentavien kokemusten kautta. Onko olemassa jotain selkeää ja konkreettista, joka yhdistää mikrobit, alkemian, tajunnantilojen muutokset ja epigeneettiset mutaatiot toisiinsa? Ehkäpä maaginen yhdistävä tekijä on fermentaatio eli käyminen?
Meille tutuissa nauriissa, sipulissa, porkkanoissa, kaalissa, sekä mustaherukan ja vadelman lehdissä on maitohappobakteereita, joita hyödyntäen monet valmistavat edelleenkin hapatettuja vihanneksia. Maitohappobakteereita ja muita mikrobeja on luonnossa kaikkialla, kasvien sisällä ja ulkopinnoilla. Kun kasvisten soluseinät rikotaan esimerkiksi murskaamalla, vapautuu sokereita joita maitohappobakteerit puolestaan käyttävät ravinnokseen. Alkaa fermentaatioprosessi, kansankielellä maitohappokäyminen, jonka seurauksena sokerit muuttuvat maitohapoksi, ruoan pH laskee ja syntyy valtava määrä täysin uusia yhdisteitä. Samalla ravinnon sisältämän biokemiallisen informaation monimuotoisuus, ravinteiden imeytyvyys ja ravintoarvot lisääntyvät ja ruoan säilyvyys paranee merkittävästi.
Fermentaatiossa kasvi siis antaa ensin oman henkensä, mutta tämän seurauksena siinä alkaa ilmetä uutta ja erilaista elämää, joka voi muokata alkuperäisestä ruoasta jopa tietoisuutta muuttavan täysin uuden aineen. Tätä ilmiötä on pidetty hyvin merkittävänä, ja se on liitetty kuolemaan ja uudelleensyntymään.
Pyhiä ruokia ja yrttejä on hapatettu myöskin seremoniatarkoituksiin kenties kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. Afrikassa ja Amerikassa kahvia ja kaakaota; Aasiassa soijasta on tuotettu misoa, tempehiä ja nattoa; Perussa on hapatettu chichi de macaa; Afrikassa baobab-hedelmistä mutchayania ja Euroopassa maidosta kefiiriä ja jogurttia.
Hunajasta ja vedestä on käyttämällä saatu simaa ja erilaisia viinejä, oluita ja sahteja on opittu tekemään jo monia tuhansia vuosia sitten, mahdollisesti heti maanviljelyn alkaessa. Yhden teorian mukaan maanviljely aloitettiin nimenomaan erilaisten fermentoitujen maagisten hedelmällisyyttä lisäävien eliksiirien ja pyhien ruokien raaka-aineiden saamiseksi. Lukemattomia erilaisia käymisprosesseja on opittu tuottamaan kaikkialla maailmassa aina paikallista kasvi- ja sienikuntaa hyödyntäen. Edesmenneen uskontotutkijan Martti Haavion mukaan suomalaisessa perinteessä jopa erilaisilla hiivoilla oli omat personoidut nimensä ja haltijansa.
Onko Kristillisellä ehtoollisella samanistiset juuret?
Brian Murareskun mukaan alkukristillisyys kehittyi kivikaudelta saakka jatkuneesta enteogeenisestä traditiosta, maailman vanhimmasta uskonnosta. Vatikaanin arkistojen, kreikkalais-roomalaisten tekstien, sekä modernin arkeokemian avulla hän selvitti muinaisten viinien ja oluiden olemusta.
Antiikin kreikan viini ei itseasiassa ollut lainkaan sellaista kuin nykypäivänä sen miellämme. Ainakin tuhannen vuoden ajan alkaen 700- luvulta eaa. viiniä kutsuttiin kreikkalaisissa teksteissä nimellä pharmakon (josta nimi farmakognosia). Antiikin viineihin sekoitettiin runsaasti erilaisia kasveja, yrttejä, myrkkyjä, sekä hallusinogeenisia sieniä, mikä teki viineistä epätavallisen päihdyttäviä, voimakkaasti hallusinogeenisia ja tietoisuutta muuttavia, tai jopa tappavia juomia. Esimerkiksi Dioscoridesin Materia Medicasta löytyy vähintään 56 yksityiskohtaista reseptiä terästetyille viineille, eli farmakoille.
Antiikin kreikkalaisten tärkeimmästä vuosijuhlasta Eleusiin mysteereistä tiedetään myös se, että siellä juotiin huumaavaa olutta, jossa oli ainakin kolme raaka-ainetta: vettä, ohraa ja minttua. Mitä sitten tulee siellä käytettyyn ohraan, kyseessä ei ollut aivan tavanomainen ohra, vaan torajyvän saastuttama ohra. Torajyvä on kotelosienitauti, joka tuottaa infektoituneessa ohran jyvässä ergotamiinia, ergotoksiinia ja ergonoviinia. Ergotamiinista puolestaan valmistetaan LSD:tä, erästä tunnetuimmista hallusinogeenisista aineista. Suuret annokset torajyvää aiheuttaa palelua, pahoinvointia, kihelmöintiä, suonenvetoja, pakkoliikkeitä ja kouristuksia, sekä hallusinaatioita.
”If you die before you die, you wont die when you die”
Pyhän Paulin luostari, Athos vuori, Kreeta
Antiikin lukuisat mysteerikoulut, erityisesti Eleusiin mysteerit, jotka perustuvat Demeterin ja Persephonen mytologioihin, olivat aikansa tunnetuimpia uskonnollisia rituaaleja. Vatikaanin salaisten asiakirjojen mukaan näiden rituaalien seremoniamestarit olivat naisia - asia jonka suhteen vielä edelleenkin Vatikaani vaikenee. Tämä - uskonto vailla nimeä - on Murareskun mukaan kristinuskon esoteerinen alku, ja samalla maailman vanhin uskonto. Tuhannet ihmiset, mukaan lukien monet antiikin merkittävimmät ajattelijat - kuten Platon, Aristoteles ja Marcus Aurelius - vierailivat Eleusisissa ja kertoivat muuttuneensa seremonioissa pysyvästi, saamiensa kokemusten seurauksena. Eleusiin mysteereissä päihdyttyään ihmiset kokivat oman kuolemansa, kohtasivat tuonpuoleisessa omat esivanhempansa, ja sen jälkeen he kokivat uudelleensyntymisen. He kertoivat näin voittaneensa kuolemanpelon, ja pitivät tästä syystä Eleusiin mysteereitä koko kreikkalaisen kulttuurin korkeimpana tuotoksena. Siis korkeampana kuin kreikkalaista yhteiskuntatiedettä, filosofiaa, luonnontiedettä ja taidetta. Tämä ihmiskunnan alkuperäisen uskonnon avulla siis löydettiin oma syntymätön ja kuolematon sielu, minkä seurauksena saavutettiin itsenäisyys, pelottomuus ja henkinen vapaus.
Brian Murareskun mukaan noin 350-luvun jälkeen Roomalaiskatolilainen ja miesvaltainen kirkko onnistui syrjäyttämään alkuperäisen enteogeenisen kulttuurin, sekä naisten aseman kirkossa.
Venäläis-mongolialaisen retkikunnan arkeologit löysivät muinaisen hautakammion pohjasta tekstiilijäännöksen. Se kuvasi muinaista zoroastrialaista seremoniaa, jonka keskiössä oli psilosybiinisieni, joka liitetään mystiseen Haomaan. Lähde
“We drank soma, we became immortal, we came to the light, we found gods.”
Rig-Veda
Etnomykologi R. Gordon Wasson (1898 -1986) mukaan kärpässienen (Amanita muscaria) käyttö sakramenttina alkoi joskus jäätiköiden vetäytyessä n. 9000 eaa. Pohjois-Euraasian havumetsävyöhykkeillä. Muinaista sanskritia puhuneet indo-arjalaiset asuivat vuosisatoja tai -tuhansia suomalais-ugrilaista kantakieltä puhuneiden heimojen naapureina. Wassonin mukaan suomalais-ugrilaisesta samanismista inspiraationsa saaneet Vedisen tradition papit omistivat vielä monia vuosituhansia myöhemmin ylös kirjoitetussa Rigvedassa 120 ylistyshymniä Somalle, pyhälle jumalten juomalle. Myöhemmin kärpässieni korvattiin psilosybiinisienillä. Somaa vastaavasti homa tai haoma mainitaan zarathustralaisten pyhissä Avesta-kirjoituksissa.
Scott Hajicek-Dobbersteinin mukaan eräiden 2. ja 9. vuosisadan buddhalaisten adeptien mytologisissa elämäkerroissa on monia vihjeitä siitä, että he olisivat käyttäneet Amanita muscariaa valaistumisen saavuttamiseksi. Dobbersteinin mukaan viikinkien Odin mytologiasta löytyy ainakin kuusi symbolia, jotka esiintyvät myös muiden perinteiden kärpässieni-symbolijärjestelmissä: yksisilmäisyys, pyhä puu, jumaluus puun alla, viisauden kaivo puun alla, viisauden eliksiiri ja korpit. Odinin korppien nimet ovat ajatus ja muisti ja Dobberstein arvelee niiden viittaavan myös Odinin shamanistiseen näkökykyyn, joka avautuu kärpässienen vaikutuksesta. Odinin epiteeteistä osan hän katsoo suoraa viittaavan kärpässieneen.
Martti Haavion mukaan oluet olivat suomalaisille yhtä pyhiä kuin Soma intialaisille ja Haoma iranilaisille. Brian Murareskun mukaan kaikissa näissä muinaisissa kulteissa ja niiden pyhissä rituaaleissa oli kyse kuolemanpelon voittamisesta, eli käytännössä oman kuolemattoman sielunsa oivaltamisesta.
Pelottomia ihmisiä ei kuitenkaan voi hallita. Murareskun näkemyksen mukaan tämä kivikaudelta saakka jatkunut maailmanlaajuinen psykedeelikultti, tai ihmiskunnan alkuperäinen ja kaikkia yhdistävä uskonto kitkettiin pois noitavainojen ja uskonpuhdistusten avulla. Silloin uskonnosta poistettiin käsitys syklisestä ajasta, uudelleensyntymästä ja syyn ja seurauksen laista. Kultti säilyi pisimpään kaukaisessa Pohjois-Euroopassa, niillä alueilla jonne kristinusko levisi viimeisenä.
Yhteenveto
Vaikuttaa siltä että kaikissa kulttuureissa kasveja tai niistä valmistettuja tuotteita on pidetty pyhinä. Luontoa on pidetty jumalattarena, suurena luontoäitinä. Nykyaikaisissa luonnonfilosofisissa perinteissä maaperän sienirihmastoa pidetään luontoaidin hermoverkostona. Sakramenttien avulla ihmiset ovat kokeneet muuttuneita tajunnantiloja ja ehkä saavuttaneet jopa kuolemattomuuden, tai sitten maanläheisemmin pelottomuuden kuolemaa kohtaan. Psykedeelisiä aineita on alettu tutkia uudelleen 2000-luvulla ja tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia esimerkiksi mielenterveyden hoidossa. Itse uskon että tulevaisuudessa nämä aineet tulevat muuttamaan käsityksemme ja käytäntömme mielenterveyden alalla. Tällä hetkellä psykedeelit ovat Suomessa laittomia, ja niityillä kasvavien psilosybiinisienten poimiminen tai kannabiksen kasvattaminen ovat huumausainerikoksia.
Itse suhtaudun elämään niin, että kaikessa on kyse evoluutiosta, joka on eräänlaista kilpajuoksua ja myös yhteistyötä. Henkisen ja tietoisuusperusteisen maailmankuvan mukaan tietoisuus, mieli, ravinto ja sen sisältämä geneettinen informaatio sekä elämäntavat ohjaavat epigeneettistä evoluutioprosessia. Mitä geeniemme ilmentymisessä tapahtuu kun totumme teolliseen ravintoon joka on geneettisesti heikkolaatuista? Mitä tapahtuu kun moderni lääketiede alkaa puuttua geeniemme toimintaan erilaisten teknologioiden, kuten säännöllisesti monta kertaa vuodessa otettavien mRNA injektioiden avulla? Entäs mitä geeneissämme tapahtuu kun totuttaudumme syömään villigeenejä ja luomuruokaa? Mitä tapahtuu kun karaistamme itseämme liikunnan, meditaation, itsensä kehittämisen ja avantouinnin avulla?
Tästä biologisessa elämässä on aina ollut kyse ja tulee aina olemaan. Minkälaiset geenit ja kulttuurit säilyvät? Mihin suuntaan evoluutio kehittyy? Maailman historia on myöskin täynnä erilaisia soturiveljeskuntia, jotka ovat rauhankin aikana harjoittaneet filosofiaa, johon kuuluu itsensä sinnikäs kehittäminen, pyrkimykset elämän luonteen käsittämiseksi, sekä käsitykset jonkinlaisesta ylisukupolvisesta alkemiasta jossa informaatiota siirretään sukupolvelta toiselle. Vain heikkoja hölmöjä voidaan hallita ja viljellä. Se on aina meidän omalla vastuullamme millaisena tahdomme nähdä itsemme ja miten valitsemme elää elämämme. Itämeren-suomalaiset kalevalaiset esivanhempamme olivat muun muassa sotureita ja tietäjiä.
Mutta tulisiko sen olla yksin oma asiamme mitä teemme oman mielemme sisällä? Kirjoita ajatuksesi alla olevaan kommenttiosioon.
