Ikitieto® Akatemia

Moderni viisauskoulu inhimilliseen kasvuun ja kehitykseen

Tiede. Harjoitus. Perinne.

Ikitieto kehittää ihmisten, yhteisöjen ja organisaatioiden kykyä toimia, sopeutua ja kehittyä muuttuvassa maailmassa.

Yhdistämme modernia tutkimustietoa, systemaattista harjoittelua ja aikatestattuja viisausperinteitä käytännöllisiksi menetelmiksi, joilla voidaan vahvistaa itsetuntemusta, resilienssiä ja viisaampaa toimintakykyä.

Samalla tarkastelemme niitä voimavaroja, jotka auttavat ihmisiä ja yhteisöjä säilyttämään muutoksen keskellä jatkuvuutta: yhteyttä omaan identiteettiin, kulttuuriperintöön, yhteisöihin sekä sukupolvien aikana kertyneeseen tietoon ja kokemukseen.

Resilienssi on enemmän kuin palautumista

Resilienssistä puhutaan usein muutosjoustavuutena ja kriisinkestävyytenä.

Meille se tarkoittaa enemmän.

Transformatiivinen resilienssi on kykyä ylläpitää toimintakykyä, mukautua, oppia ja kehittyä muuttuvissa olosuhteissa.

Resilienssi ei ole yksi synnynnäinen ominaisuus. Se rakentuu keho-mielikoherenssin ohella sellaisista kyvykkyyksistä ja voimavaroista, joita voidaan harjoittaa ja kehittää.

Kyvystä havainnoida.

Kyvystä ennakoida.

Kyvystä säädellä itseään.

Kyvystä toimia paineen alla.

Kyvystä palautua.

Kyvystä oppia, kasvaa ja kehittyä kokemuksesta.

Kyvystä tunnistaa, mikä muutoksessa kannattaa säilyttää.

Ja tarvittaessa kyvystä muuttaa omaa toimintaa perusteellisemmin.

Emme ensisijaisesti opeta resilienssiä. Rakennamme niitä ominaisuuksia, kyvykkyyksiä ja voimavaroja, joista resilienssi muodostuu.

Tiede kohtaa viisausperinteet

Moderni tiede on tuottanut valtavasti tietoa ihmisen mielestä, kehosta, käyttäytymisestä, stressistä, oppimisesta ja sosiaalisesta toiminnasta.

Samaan aikaan ihmiskunta on vuosisatojen ja vuosituhansien aikana kehittänyt erilaisia harjoitusperinteitä huomion, kehon, mielen, käyttäytymisen, yhteisöllisyyden ja merkityksen kehittämiseen.

Myös kulttuuriperintöön on kertynyt sukupolvien aikana tietoa, taitoja, kertomuksia, käytäntöjä ja merkityksiä, jotka voivat vahvistaa identiteettiä, yhteenkuuluvuutta ja yhteisöjen kykyä selviytyä muutoksista.

Ikitiedossa näitä ei aseteta vastakkain.

Emme ajattele, että perinteet olisivat automaattisesti oikeassa. Emme myöskään ajattele, että kaikki käyttökelpoinen ihmisen harjoittamisesta olisi syntynyt vasta modernin tieteen mukana.

Lähestymistapamme on kriittinen integraatio.

Tutkimme, vertaamme, harjoittelemme ja sovellamme.

Säilytämme käyttökelpoista, arvioimme sitä kriittisesti ja mukautamme sitä muuttuvaan maailmaan.

Tavoitteena ei ole vain tietää enemmän, vaan rakentaa kykyä toimia paremmin.

Mitä viisaus tarkoittaa Ikitiedossa?

Viisaus ei tarkoita meille pelkästään tietoa tai viisausperinteiden tuntemusta.

Se näkyy siinä, miten ihminen havainnoi, harkitsee ja toimii.

Viisaus on kykyä nähdä selkeästi, säädellä itseään, harkita tarkoituksenmukaisesti, toimia toimintakykyisesti ja oppia kokemuksesta.

Siksi modernissa viisauskoulussa harjoitetaan esimerkiksi:

Mielen selkeyttä

Kykyä tunnistaa, mitä tilanteessa ja omassa mielessä todella tapahtuu.

Itsetuntemusta, tarkkaavaisuutta ja kykyä ottaa etäisyyttä automaattisiin ajatus- ja tunnereaktioihin.

Itsesäätelykykyä

Kykyä säädellä fysiologista ja psykologista tilaa niin, etteivät stressi, kuormitus tai voimakkaat tunnereaktiot tarpeettomasti hallitse toimintaa.

Harkintaa

Kykyä tunnistaa olennainen, tarkastella vaihtoehtoja ja arvioida päätösten seurauksia.

Toimintakykyä

Kykyä panna hyvä arvio käytäntöön myös silloin, kun olosuhteet ovat epävarmat tai kuormittavat.

Oppimiskykyä

Kykyä tarkastella toiminnan seurauksia, päivittää omaa ymmärrystä ja muuttaa toimintatapoja kokemuksen perusteella.

Viisaus ei siis korvaa toimintakykyä tai resilienssiä.

Se antaa niille suunnan.

Kehomielikoherenssi

Ihmisen toimintakyky ei synny pelkästä ajattelusta.

Stressi, hengitys, vireystila, tarkkaavaisuus, tunteet ja kehon fysiologiset reaktiot vaikuttavat jatkuvasti siihen, mitä havaitsemme ja miten toimimme.

Ikitiedon yksilötason työskentelyssä keskeinen käsite on kehomielikoherenssi: kehon, mielen, tarkkaavaisuuden, tunteiden ja toiminnan tarkoituksenmukainen yhteistoiminta.

Sitä voidaan kehittää harjoittelemalla muun muassa:

hengityksen ja vireystilan säätelyä

stressireaktion tunnistamista

tarkkaavaisuuden hallintaa

kehotietoisuutta

palautumista

toimintakyvyn säilyttämistä paineessa.

Tavoitteena ei ole olla jatkuvasti rauhallinen.

Tavoitteena on kyetä säätelemään tilaansa tilanteen vaatimalla tavalla.

Yksilöstä yhteisöön, organisaatioon ja yhteiskuntaan

Resilienssi ei ole vain yksilön ominaisuus.

Myös yhteisöt, organisaatiot ja kokonaiset yhteiskunnat voivat olla enemmän tai vähemmän resilienttejä.

Ikitiedossa resilienssiä tarkastellaan toisiinsa liittyvillä tasoilla:

Yksilö

Itsesäätely, toimintakyky, palautuminen, tarkkaavaisuus, itsetuntemus, identiteetti, merkityksellisyys, oppiminen ja kyky toimia paineessa.

Yhteisö

Luottamus, vuorovaikutus, yhteistyö, yhteenkuuluvuus, yhteiset resurssit, identiteetti, kulttuurinen jatkuvuus ja kyky tukea toimintakykyä muutoksessa.

Organisaatio

Ennakointi, priorisointi, johtaminen, jatkuvuus, oppiminen, mukautuminen ja kyky uudistaa toimintaa muuttuvissa olosuhteissa.

Yhteiskunta

Luottamus, yhteiskunnallinen koheesio, yhteinen identiteetti, kulttuurinen jatkuvuus, historiallinen muisti, yhteisöjen toimintakyky, varautuminen sekä kyky ylläpitää yhteiskunnan keskeisiä toimintoja häiriöiden ja muutosten keskellä.

Sama perusajatus kulkee kaikkien tasojen läpi:

kyvykkyydet → resilienssi → kehitys

Kulttuuriperintö yhteisön voimavarana

Ihminen ei rakenna identiteettiään tai toimintakykyään tyhjiössä.

Olemme osa yhteisöjä, kulttuuria ja sukupolvien ketjua.

Tutkimuksessa kulttuuriperinnön on havaittu voivan tukea yksilöiden ja yhteisöjen resilienssiä monien toisiinsa liittyvien mekanismien kautta.

Identiteetti ja juuret

Tieto omasta historiasta ja kulttuurista voi vahvistaa käsitystä siitä, keitä olemme ja mihin kuulumme.

Jatkuvuuden tunne

Perinteet, kertomukset, paikat ja rituaalit yhdistävät menneisyyttä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Tämä voi tuoda vakautta muutosten ja kriisien keskellä.

Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus

Yhteiset perinteet ja kulttuurinen toiminta voivat tuoda ihmisiä yhteen sekä vahvistaa sosiaalisia suhteita, luottamusta ja keskinäistä tukea.

Merkityksellisyys

Yhteiset kertomukset, arvot ja perinteet auttavat ihmisiä jäsentämään kokemuksiaan ja rakentamaan merkityksiä.

Sukupolvien yli välittyvä tieto ja taidot

Kulttuuriperintö voi säilyttää käytännön kokemusta siitä, miten aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet, ratkaisseet ongelmia ja selviytyneet vaikeuksista.

Kollektiivinen muisti

Yhteisö säilyttää muistia aikaisemmista kriiseistä, muutoksista ja siitä, miten niihin on vastattu. Tämä voi tukea varautumista ja sopeutumista uusiin häiriöihin.

Osallisuus ja toimijuus

Kulttuuriperinnön ylläpitäminen ja kehittäminen yhdessä voi vahvistaa kokemusta siitä, että omaan yhteisöön ja ympäristöön voidaan vaikuttaa.

Kyky uudistua

Resilientti kulttuuriperintö ei tarkoita vanhan säilyttämistä muuttumattomana. Yhteisö voi säilyttää käyttökelpoista tietoa ja identiteettiä mutta samalla mukauttaa perinteitään uusiin olosuhteisiin.

Kulttuuriperintö voi tässä mielessä toimia eräänlaisena yhteisön pitkäkestoisena muistina.

Se välittää sukupolvelta toiselle tietoa, taitoja, kertomuksia, merkityksiä ja kokemuksia siitä, keitä olemme, mistä tulemme ja miten aikaisemmat sukupolvet ovat kohdanneet muutoksia.

Elävä kulttuuri ei kuitenkaan vain säilytä.

Se säilyttää, arvioi, mukauttaa ja uudistaa.

Resilientin yhteisön ei tarvitse valita jatkuvuuden ja muutoksen välillä. Sen on kyettävä tunnistamaan, mitä kannattaa säilyttää ja mitä täytyy muuttaa.

Resilienssi on myös yhteiskunnan jatkuvuutta

Kansallinen turvallisuus, kriisinkestävyys ja yhteiskunnallinen koherenssi eivät rakennu vain taloudesta, infrastruktuurista, puolustuksesta, rajoista ja materiaalisesta varautumisesta.

Myös yhteinen identiteetti, kulttuurinen jatkuvuus, historiallinen muisti, luottamus, perheet, yhteisöt, demografinen jatkuvuus ja yhteiskunnallinen koheesio voidaan nähdä yhteiskunnan pitkän aikavälin voimavaroina.

Tällainen laaja turvallisuus- ja resilienssikäsitys nostaa materiaalisen turvallisuuden rinnalle kysymyksen siitä, mikä pitää yhteiskunnan koossa ja toimintakykyisenä muutosten ja kriisien keskellä.

Kulttuuriperintö voi osaltaan vahvistaa tätä jatkuvuutta välittämällä sukupolvelta toiselle tietoa, taitoja, kertomuksia, merkityksiä ja kokemuksia siitä, keitä olemme, mistä tulemme ja miten olemme aikaisemmin kohdanneet muutoksia.

Yhteiskunnallinen resilienssi ei siksi tarkoita vain olemassa olevien rakenteiden suojelemista.

Se tarkoittaa myös kykyä säilyttää yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta arvokkaita voimavaroja, mukautua muuttuneisiin olosuhteisiin ja tarvittaessa uudistaa toimintaa.

Resilientti yhteiskunta tietää, mitä sen kannattaa säilyttää, missä sen täytyy mukautua ja mitä sen on kyettävä uudistamaan.

Transformatiivinen resilienssi

Ikitiedon oma näkökulma resilienssiin perustuu ajatukseen, että onnistunut sopeutuminen ei aina tarkoita paluuta entiseen.

Joskus ympäristö muuttuu niin paljon, ettei vanhaan toimintatapaan palaaminen ole enää mahdollista tai edes järkevää.

Silloin tarvitaan kykyä oppia ja muuttua.

Muutos ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken aikaisemman pitäisi kadota.

Yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan resilienssiin kuuluu myös kyky säilyttää muutoksen läpi sellaisia voimavaroja, tietoja, taitoja, suhteita, arvoja ja identiteetin rakenteita, jotka edelleen tukevat jatkuvuutta ja toimintakykyä.

Transformatiivinen resilienssi etenee ylläpidosta ja havainnoinnista ennakointiin, toimintaan, palautumiseen, oppimiseen ja tarvittaessa toimintatapojen uudistamiseen.

Sen voi kiteyttää kolmeen tehtävään:

Säilytä se, mikä kantaa.

Mukauta se, minkä on muututtava.

Uudista se, mikä ei enää toimi.

Tavoitteena ei ole vain kestää muutosta.

Tavoitteena on rakentaa kykyä kehittyä sen kautta.

Ikitieto yksilöille

Elämä haastaa toimintakykyämme monella tavalla.

Kuormitus, epävarmuus, työelämän muutokset, ihmissuhteet, vastoinkäymiset ja omat tavoitteemme vaativat kykyä säädellä itseämme ja suunnata toimintaamme uudelleen.

Ikitiedon yksilövalmennuksissa harjoitetaan käytännön taitoja, joiden avulla voit vahvistaa:

stressin ja vireystilan säätelyä

keskittymistä ja mielen selkeyttä

palautumista

itsejohtamista

toimintakykyä paineessa

itsetuntemusta

resilienssiä

kykyä oppia ja kasvaa muutoksista.

Tavoitteena ei ole rakentaa elämää, jossa mikään ei järkytä.

Tavoitteena on rakentaa ihmisestä kykenevämpi kohtaamaan se, mitä elämä tuo vastaan.

Tutustu yksilöille suunnattuihin ohjelmiin

Ikitieto organisaatioille

Organisaation resilienssi ei rakennu yhdestä hyvinvointiluennosta.

Se rakentuu ihmisistä, johtamisesta, yhteistyöstä, toimintamalleista ja kyvystä oppia.

Ikitieto auttaa organisaatioita kehittämään niitä kyvykkyyksiä, joiden avulla henkilöstö, tiimit ja johto voivat säilyttää toimintakykynsä ja mukautua jatkuvan muutoksen keskellä.

Työskentely voi sisältää esimerkiksi:

resilienssin ja toimintakyvyn kartoituksia

henkilöstövalmennuksia

esihenkilö- ja johtamisvalmennuksia

stressin ja paineensiedon harjoittelua

työyhteisön muutoskyvykkyyden kehittämistä

pidempiä resilienssin kehitysprosesseja.

Emme pyri vain lisäämään tietoa.

Tavoitteena on muuttaa tieto harjoittelun kautta käytännön toimintakyvyksi.

Tutustu organisaatioille suunnattuihin palveluihin

Ikitiedon periaatteet

Resilienssiä voidaan rakentaa

Resilienssi muodostuu kyvykkyyksistä ja voimavaroista, joita voidaan harjoittaa ja kehittää.

Tieto ei yksin muuta ihmistä

Tieto on tärkeää, mutta syväoppiminen ja todellinen kyvykkyys syntyvät harjoittelun, kokemuksen ja soveltamisen kautta.

Keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden

Toimintakykyä ei voida ymmärtää vain ajattelun tai vain fysiologian kautta.

Yksilö on osa suurempia järjestelmiä

Ihmisen toimintakykyyn vaikuttavat myös yhteisöt, kulttuuri, ympäristö, organisaatiot ja yhteiskunta, joissa hän toimii.

Kulttuuriperintö voi rakentaa jatkuvuutta

Identiteetti, yhteinen muisti, perinteet sekä sukupolvien aikana kertynyt tieto ja osaaminen voivat toimia yksilöiden ja yhteisöjen resilienssin voimavaroina.

Tiede ja viisausperinteet voivat täydentää toisiaan

Tutkimustietoa ja historiallisia harjoitusperinteitä tarkastellaan kriittisesti ja käytännöllisesti – ilman tarpeetonta vastakkainasettelua.

Resilienssin päämäärä ei ole vain palautuminen

Parhaimmillaan ihminen, yhteisö tai organisaatio kykenee myös oppimaan, mukautumaan ja kehittymään muutoksen kautta.

Samalla resilienssi merkitsee kykyä tunnistaa, mitä muutoksessa kannattaa säilyttää.

Säilytä se, mikä kantaa. Mukauta se, minkä on muututtava. Uudista se, mikä ei enää toimi.

Moderni viisauskoulu muuttuvaan maailmaan

Ikitieto on olemassa vahvistaakseen ihmisten ja yhteisöjen kykyä elää, toimia ja kehittyä muuttuvassa maailmassa.

Rakennamme modernia viisauskoulua, jossa tutkimustieto, käytännön harjoittelu, kulttuuriperintö ja ihmiskunnan viisausperinteiden käyttökelpoinen perintö kohtaavat.

Emme ajattele, että muuttuvassa maailmassa kaikki vanha pitäisi hylätä tai että kaikkea vanhaa pitäisi säilyttää.

Viisaus on myös kykyä erottaa toisistaan se, mikä kantaa tulevaisuuteen ja se, minkä on aika muuttua.

Koska tulevaisuutta ei voida tehdä täysin ennustettavaksi.

Mutta siihen voidaan valmistautua.

Rakennetaan resilienssiä ennen kuin sitä tarvitaan.