Onko Kalevala pyhä kirja?

Tieto jaetaan yöpuoleen ja päiväpuoleen. Mytologia ja symboliikka ovat yöpuolen kieltä, joka kuvaa sekä ihmismielen että koko kosmoksen feminiiniä luonnetta. Näin ollen Kalevala-eepos on kirjoitettu ihmiskunnan kollektiivisella mysteerikielellä, sen itämerensuomalaisella murteella.

Tästä syystä P. Ervastin vuonna 1916 julkaistussa Kalevalan Avaimessa esitetty ajatus Kalevalasta pyhänä kirjana on validi. Ennen Ervastia myöskin muut ovat esittäneet saman suuntaisia aatoksia. Vedisen teologina ja länsimaisen esoterian harjoittajana yhdyn tähän kokemukseen. Niin ovat yhtyneet ainakin sadat elleivät tuhannet ihmiset jo ainakin yli sadan vuoden ajan.

Mitä pyhät kirjat ovat?

Ne liittyvät uskontoihin ja henkisiin perinteisiin. Ilmoitususkontoihin kytkeytyy käsitys kanonisoinnista, sekä siitä, että pyhät kirjat ovat täysin tai ainakin osittain jumalallista alkuperää. Mystisten perinteiden mukaan puolestaan pyhät kirjoitukset ovat enemmänkin henkisesti inspiroivia, sielun peilejä. Avesta, katekismus, koraani, raamattu, runo-edda (Havamal), talmud, toora, triptaka ja vedat ovat esimerkkejä pyhistä kirjoista (lista pyhistä kirjoista).

Miten pyhät kirjat ja kirjoitukset ovat tulleet pyhiksi? Siten, että niitä alettiin kokemaan ja pitämään pyhinä. Miksi niitä alettiin pitämään pyhinä? Siksi, että ne ovat pystyneet viitoittamaan ihmisille henkisen tien, joka avaa ihmisessä henkisen näkökyvyn, tiedon yöpuolen. Pyhästä kirjasta tulee siis saada hengen inspiraatio. Kalevalan todellinen arvo on sen omassa salatussa sisällyksessä…

…Onhan uudesta testamentista väitetty, että sen historiallinen pätevyys on kovin hatara. Jeesuksen olemassaoloakin on epäilty. Mutta onko tämä vähentänyt uuden testamentin henkistä arvoa? Onko se syössyt kristikunnan epätoivoon? Ei ollenkaan. Kristikunta ei ole uskossaan järkkynyt. Se uskoo Jeesukseen, koska uusi testamentti hänestä todistaa. Ja miksi uusi testamentti hänestä todistaa? Siksi että se on elävä kirja. Paras vastamyrkky on lukea uutta testamenttia. Kun sitä lukee ─ ei niinkuin nenäkäs kriitikko, joka etsii historiallisia heikkouksia, vaan ─ ihmisenä, joka vilpittömästi etsii totuutta, minkä kirja mahdollisesti voi antaa, silloin uusi testamentti itse puhuu puolestaan. Silloin kristitty tunnustaa sydän riemua uhkuen: testamentti on pyhä, sillä se avaa henkisen näköni; Jeesus on elävä, sillä hän herättää minussa elämän.

- Pekka Ervast, Kalevalan Avain

Kalevala on jumalaistarusto

Pyhä ja transsendentti tarkoittavat rationaalisen mielen rajat ylittävää. Kalevalan pyhyyden kieltäminen rationaalisin perustein on sama asia kuin Raamatun pyhyyden kieltäminen rationaalisin perustein. On täysin tunnettu tosiasia, että Raamatun sisältöä järjesteltiin kauan. Vain osa sen aikaisista evankeliumeista sisällytettiin siihen, samalla kun gnostilaiset evankeliumit jätettiin ulkopuolelle. Tällä ei ole merkitystä kenellekään, joka löytää yhteyden pyhään Raamatun avulla.

Kalevala-eepos (1835, 1849) on suomalais-karjalaisilta tietäjiltä ja runonlaulajilta kerätty- ja Elias Lönnrotin toimesta systematisoitu jumalaistarusto, eli mytologia. Se pitää sisällään joitakin esivanhempiemme puhtaasti omintakeisia-, kuin myös kaikkialta maailmasta tunnettuja allegorisia, vertauskuvallisia, symbolisia ja alitajunnan kielellä kerrottuja mysteerikuvia. Kalevala sisältää siis transendenttista psykologiaa ja kuvaa muun muassa valon ja pimeän ikuista kamppailua. Jotkut ihmiset kokevat sen johdattavat heidät tietoisen mielen tuolle puolen.

Psykoanalyytikko Erich Fromm puhui tästä kielestä kirjassaan Unohdettu Kieli. Muutkin syvyyspsykologit, kuten Jung, Freud ja Campbell ovat avanneet unien, satujen ja mytologian salattua kieltä. Kalevalan pyhyys jää huomaamatta kaikilta niiltä, joiden lukutapa ei perustu tietäjien avaimeen, tiedon yöpuoleen. Kirjaimellinen, poliittinen tai historiallinen lukutapa ei paljasta Kalevalan mysteerikuvien takana piilevää henkeä, koska nämä lukutavat perustuvat tiedon päiväpuoleen. Oli kyse sitten gnostikoista, alkemisteista, tantrikoista, vedantisteista, hermetikoista, ruusuristiläisistä tai teosofeista, he käyttävät niin kutsuttuja tietäjän avaimia mysteerikuvien avaamiseen, hiukan samaan tapaan kuin unisymbolikirjoja voidaan käyttää vaikeaselkoisten unien tulkintaan.

Usein puhuttaessa Kalevalasta tai kalevalaisuudesta, sillä ei välttämättä kuitenkaan viitata pelkkiin Kalevala-eepoksiin, vaan laajemmin kansanrunouteen ja kansanuskoon, sekä mahdollisesti sen tutkimukseen kokonaisuutena. Kansanuskon ja kansanrunouden sekä Kalevala-eeppoksen tutkimus ja kommentointi on hyvä nähdä vähintään kahdessa eri viitekehyksessä:

• tämänpuoleinen: akateeminen, poliittinen ja taiteellinen, sekä

• tuonpuoleinen: mystis-filosofinen ja henkinen katsontakanta

Kalevalaa pidetään pyhänä kirjana sen mystisen tutkimuksen parissa, mutta akateemisessa valossa sitä saatetaan pitää vaikkapa pelkästään poliittisena ja kolonialistisena työkaluna. Henkisessä perinteessä Kalevalan mysteerikuvat voidaan jakaa monella tavalla. Yksi hyvä tapa on jakaa ne neljään tyyppiin:

• kosmogonia

• kosmologia

• psykologia

• vihkimystiet

  • kosioretket

  • samporetki

Vaikuttaako Lönnrotin panos jotenkin Kalevalan pyhyyteen?

Kuva: sammattiseura

Vastaus tähän kysymykseen on hyvin moniulotteinen: Lönnrot systematisoi itämerensuomalaista mytologiaa, kuten Charaka systematisoi ayurvedan, Patanjali joogan, Sun Tzu Sodankäynnin Taidon ja Keltainen keisari kiinalaisen lääketieteen. Lönnrotin panos vaikuttaa Kalevalan pyhyyteen, mutta miten paljon tarkalleen ottaen, sitä on mahdoton arvioida. Lönnrottia on kritisoitu eepoksen juonirakenteen keksimisestä. Tuonpuoleinen ei kuitenkaan noudata lineaarisuutta ja kronologiaa kuten tämänpuoleinen.

Lönnrotin jäljet johtavat sekä Sammattiin ja Karjalaan kansan pariin, että myöskin Turun Akatemian opintoihin, kuten jumaluusoppiin, itämaiseen kirjallisuuteen ja saksalaiseen nondualistiseen luonnonfilosofiaan, sekä Böhmeläiseen mystiikkaan. Hän oli täysiverinen esoteerikko, kuten hänen esikuvansa saksalaiset filosofit Schelling ja Hegel, sekä ystävänsä Snellman. Mielipiteet suuntaan tai toiseen ovat kaikki omassa kontekstissaan arvokkaita ja runonlaulajien sekä Lönnrotin maailmankuvan tutkiminen on erittäin mielenkiintoista ja antoisaa.

Toisaalta akateemiset kysymykset ovat irrelevantteja puhuttaessa Kalevalan pyhyydestä ja mystiikasta. Kalevalaan on joka tapauksessa kätkeytynyt universaaleja mysteerikuvia, jotka voivat avautua vain vilpittömälle totuudenetsijälle. Oma näkemykseni on, että niin tietäjissä ja runonlaulajissa, kuin myös Lönnrotissa oli paljon enemmän kuin minkä vaikutelman he antoivat itsestään. Sekä eepokset että kansanrunous ja mytologia pitävät sisällään paljon syvempiä henkisiä tasoja, kuin yleiset mielikuvat niistä antavat ymmärtää.

Onko Kalevala siis pyhä kirja?

Oma kokemukseni on, että kyllä; Kalevala on henkisesti inspiroiva, eli pyhä kirja. Se on useimmille vaikeasti luettava ja vaativa, kalevalaisen luonnonmystiikan esitys, jota ovat pitäneet pyhänä jo useat sukupolvet ennen meitä. Siitä on löydetty vastauksia elämään, kuolemaan, kuoleman jälkeiseen elämään ja uudelleensyntymään. Se avaa näkökyvyn ihmisen sisimpään, sekä yleisinhimillisiin elämänhaasteisiin. Se esittelee tiedon ja viisauden tien, joka sisältää vihkimyksiä sekä auttaa ihmistä ymmärtämään jumalaa ja näkyväisen taustalla olevaa suurta mysteeriä, pyhää henkeä.

Lue myös tähän liittyvät artikkelit viisausperinteestä ja kalevala-eepoksesta sekä runonlaulun esoteriasta.