ayurveda - science of life

Koulutukseni ja asiantuntemukseni viisausperinteiden parissa perustuu ayurvedaan. Luettuani satoja kirjoja suomalaisesta kansanperinteestä ja harjoitettuani vuosien ajan vertailevaa perinnetutkimusta, tulin seuraavaan johtopäätökseen: suomalainen kansanperinne on ollut kotoperäinen vastine yleismaailmalliseen traditioon, jota Intiassa kutsutaan Ayurvedaksi. Myöskin muualla Euroopassa samat ideat elivät kansanperinteissä.

Ayurveda on sanskritin kieltä ja tarkoittaa elämän tiedettä sekä elämisen taitoa. Ayurveda perustuu tuhansia vuosia harjoitettuun itämaiseen filosofiaan ja praktiikkaan (Rigveda - The path of a Rishi). Ayurveda muodostuu itseasiassa seitsemästä filosofiasta (shad darshan + buddhalaisuus) joista nivoutuu yhteen kokonainen, systemaattinen ja varsin hienostunut maailmankuva.

Modernina aikana ayurvedan sisartiede Jooga on rantautunut Suomeen 1900-luvun alussa, jonka jälkeen se on tullut osaksi erästä suomalaista perinnettä. Kuitenkin jo 4000-vuotta sitten esivanhempamme olivat kulttuurivaihdossa kantaindoiranilaisten kielenpuhujien kanssa. Lisäksi silkkitien aikaan (300 eaa. - 1400 jaa.) merkittäviä kulttuurivaikutteita virtasi Aasiasta Eurooppaan ja Euroopasta Aasiaan.

Ei ole kovinkaan harhaanjohtavaa sanoa, että ayurvedinen maailmankuva, sekä ayurvedisia elämäntaito-ohjeita ja ajattelutapoja löytyy jopa Elias Lönnrotilta ja J.V. Snellmannilta. Myöskin 1700-luvun suomalaisista pitkän ja terveen elämän ohjekirjasta, Bonde Praktikasta, Mikael Agricolan kansanperinteen kuvauksista 1500-luvulta, 1400-luvun Naanatalin luostarikirjasta, Martti Haavion Karjalan Jumalat-, sekä Martti Humun Kalevalan sisäinen perintö-teoksista avautuu hyvin ayurvedinen kuvaus siitä miten ihmiset käsittivät itsensä ja luomakunnan ympärillään.

Ayurvedassa tarkastellaan jokaista ihmistä ainutlaatuisena ja alati kehittyvänä yksilönä, sekä henkis-psyykkis-fysiologisena kokonaisuutena, joka on erottamattomassa vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Kyse on correspondeista eli vastaavuuksista, mikä on myöskin länsimaisessa esoteriassa keskeinen ajatus. Tämän ajattelutavan on ayurvedisen perimätiedon mukaan sanottu olleen käytössä lähes kaikkialla maailmassa ennen länsimaistumista. Ayurvedinen perinen kertoo että viimeisimpään asti se säilyi Pohjois-Euroopassa.

Havumetsien ayurveda

Ikitiedon tulokulma ayurvedaan edustaa uttaramargaa - pohjoisen tietä, sekä Rishijoogaa (The Path of a Rishi - David Frawley). Ayurvedan pääperiaatteet korostavat eräänlaista yhteensopivuutta, kotoisuutta, tuttuutta ja sopeutumista. Tämän periaatteen mukaan meidän tulee käyttää ayurvedan universaalia viisautta kotoperäisen kulttuuriperinteemme ja luontosuhteemme elvyttämiseen, sekä itämerensuomalaisen ruokavalion ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen. Ayurveda on siis eräänlainen viisausperinteiden yleisavain.

Kärsimyksen syyt ovat mielessä

Lähes kaiken inhimillisen kärsimyksen syyt ovat ihmisen mielessä. Kutsun näitä kärsimyksen juurisyitä mielen myrkyiksi.

Mielen myrkyt ovat

  1. tietämättömyys

  2. egoismi

  3. himo

  4. vastustus

  5. elämään takertuminen

Ayurvedisen elämän keskeisiä osa-alueita ovat esimerkiksi:

  • suhde itseen

  • elämänfilosofia

  • koti ja ympäristöpsykologia

  • energiatasot ja suorityskyky

  • ravinto ja ravintolisät

  • harrastukset

  • uni ja palautuminen

  • työ ja elämäntehtävä

  • diplomatia

  • ihmissuhteet

  • liikunta ja kehonhallinta

  • stressin-, mielen ja tunteidenhallinnan taidot

  • kehon, mielen ja sielun terveys

  • vauraus ja talous

  • seksuaalisuus

  • yleinen elämänhallinta

    + paljon muuta